Lemmikkiruoassa vastuullisuus näkyy raaka-aineista pakkaukseen
Vastuullisuus on noussut lemmikkiruoka-alalla entistä tärkeämmäksi. Omistajat haluavat pitää huolta lemmikeistään ja odottavat samaa myös yrityksiltä. Siksi kotimaisuuden, laadun ja läpinäkyvyyden merkitys korostuu.
Yksi asia on lemmikkiruoan omistajille tyypillistä. He ovat monesti kiinnostuneempia lemmikin ruoasta kuin omastaan.
”Lemmikkiruoassa yksi oleellinen näkökulma vastuullisuuteen on se, miten ravinteikasta ja turvallista ruoka on, sillä jokainen haluaa pitää lemmikistään huolta”, vastuullisuusasiantuntija Mari Sillanpää sanoo. Mari työskentelee Ecobiossa, joka kehittää myös Prima Petin vastuullisuustyötä.
Alasta riippumatta vastuullisuudesta on tullut yrityksille yhä merkittävämpi asia. Vastuullisuuteen ohjaavat yritysten omat tavoitteet, sidosryhmien vaatimukset sekä osin myös kiristyvä lainsäädäntö. Yhä useammassa firmassa tiedostetaan, että pitkällä tähtäimellä kestävä tapa toimia on taloudellisestikin kannattavaa.
Suuri merkitys on myös sillä, mitä asiakkaat yrityksiltä edellyttävät. Koira- ja kissaperheiden kasvava tiedonjano näkyykin lemmikkiruoassa yhä vahvemmin.
”Lemmikkien omistajat kysyvät paljon raaka-aineista ja niiden alkuperästä. Eniten kysymyksiä tulee kuitenkin laadusta. Myös tuotantoeläinten hyvinvointi, tuotteiden ympäristövaikutukset ja hiilijalanjälki kiinnostavat yhä useampaa”, Prima Petin vastuullisuusasiantuntija Tiina Wemberg sanoo.
Vastuullisuus on monimuotoista mutta ei mustavalkoista
Arkiajattelussa vastuullisuus tarkoittaa suunnilleen samaa kuin fiksu ja hyvä käytös. Yritystoiminnassa vastuullisuus jaetaan kolmen pilarin varaan. Siitä käytetään nimitystä ESG (Environmental eli ympäristö, Social eli ihmiset ja Governance eli hallinto).
Usein esiin nousee ympäristönäkökulma. Siihen liittyvät ihmiskunnan kovat ja myös akuutit kriisit, kuten ilmaston lämpeneminen, metsä- ja luontokato sekä makean veden puute.
”Lemmikkiruoan vastuullisuudessa keskeiseen rooliin ovat nousseet raaka-aineet ja niiden alkuperä. Mukana on lähes aina eläinperäisiä raaka-aineita, joilla päästöt ja muut ympäristövaikutukset ovat suuremmat kuin kasviperäisillä. Samoin kuin elintarvikkeissa”, Sillanpää sanoo.
Onko sitten lemmikin omistaminen vastuullista ylipäätään?
On, sillä lemmikki tutkitusti lisää omistajansa hyvinvointia, Sillanpää sanoo.
”Vastuullisuutta ei voi katsoa mustavalkoisena nollasummapelinä.”
Kissat ja koirat tarvitsevat ruokavalioonsa lihaa, mutta ne eivät voi ihmisen tavoin tehdä valintaa itse. Lemmikkiruoassa käytetään paljon eläinproteiinia, joka on elintarviketuotannon sivuvirtaa. Toisin sanoen lemmikkien ansiosta mitään ei mene hukkaan.
”Kaikesta toiminnasta syntyy päästöjä. Kysymys on siitä, millaisia tietoisia valintoja teemme. Valitsemmeko esimerkiksi kotimaisella tehtaalla paikallisella työllä valmistetun mahdollisimman vähäpäästöisen tuotteen? Entä miten toimimme arjessa niin, ettei ruokahävikkiä tule sen enempää lemmikille kuin sen omistajallekaan”, Sillanpää sanoo.
Kuluttaja haistaa viherpesun, ja siksi teoilla on merkitystä
Vaikka varsinaista viherpesua pyritään suitsimaan nykyisin lainsäädännöllä, viestitään edelleen paljon asioita, jotka ovat totta, mutta eivät välttämättä juuri sitouta yrityksiä vastuullisuustyöhön. Wembergin mielestä se on lyhyt tie.
”Ihmiset ovat fiksuja. Ei nykypäivänä kannata mahtailla sillä, että tehtaalla kierrätetään kartonkia. Sellaiset asiat ovat itsestään selviä”, Wemberg sanoo.
Sen sijaan Prima Pet voi Wembergin mielestä viestiä esimerkiksi muovin keräämisen tehostamisesta, sillä siinä Suomessa ollaan kuluttaja- ja yritystasolla EU:n tavoitteista jäljessä. Kertoa voi myös vaikka siitä, että pakkaukset on vaihdettu helpommin kierrätettävään materiaaliin. Tai siitä, että pakkauksia on uudistettu, jotta niitä mahtuu yhteen rekkakuormaan lisää.
”Vastuullisuusväittämillä pitää olla aidosti merkitystä ja jos väittää jotakin, se pitää kyetä myös todistamaan”, Wemberg linjaa.
Sillanpää kehottaa katsomaan vastuullisuutta myös hallinnon ja sosiaalisen vaikutuksen näkökulmasta. Mitä pidempiä ovat esimerkiksi raaka-aineiden hankintaketjut, sitä vaikeampaa kuluttajien on varmistua vaikkapa tuotantoeläinten ja työvoiman oloista.
”Tuotantoketjun läpinäkyvyys voi olla haastavaa, vaikka asia otettaisiinkin tosissaan. Ehkä tästä syystä me suomalaiset suosimme kotimaista, sillä täällä valmistettu koetaan vastuulliseksi”, Sillanpää sanoo.
Laatu ja tuoteturvallisuus ovat suomalaisuutta tärkeämpiä
Onko suomalainen sitten aina vastuullista? Se on kysymys, jota Sillanpään mukaan kannattaa pohtia tarkoin. Viime vuosina Suomessakin on luettu eri aloilta uutisia esimerkiksi työvoiman hyväksikäytöstä, ja toisaalta monissa Euroopan Unionin maissa työelämän kehittämiseen satsataan vähintään yhtä paljon kuin Suomessakin.
”Suomalaisuus ei ole automaattinen tae vastuullisuudesta. Toisaalta ostamalla Suomessa tuotettua voi todennäköisemmin varmistua siitä, että yritykset toimivat työelämän lainsäädännön mukaan”, Sillanpää sanoo.
Kuljetusten päästöjen minimoimiseksi raaka-aine kannattaa tuottaa lähellä. Lähituotanto ei kuitenkaan aina merkitse pysymistä maan rajojen sisäpuolella. Esimerkiksi Helsingistä on lyhyempi matka Viroon kuin Pohjois-Pohjanmaalle. Usein lemmikkiruoassa järkevä hankinta-alue on Euroopan Unionin alue.
”Jos vaikka lupaamme, että käytämme vain suomalaista perunaa, niin mitä teemme, jos sitä ei olekaan saatavissa. Usein vastaava ulkomailla tuotettu raaka-aine voi olla aivan yhtä laadukasta. Tästä syystä hankintojen vastuullisuudessa laatu, tuoteturvallisuus ja saatavuus ovat tiukkaa maantiedettä luotettavampi kriteeri”, Wemberg sanoo.
Mitä lemmikkiruoan ostajan sitten pitäisi ajatella tästä kaikesta? Sillanpäällä on vinkki, joka sopii myös muihin tuotteisiin: kiinnostu asioista ja valitse niin fiksusti kuin voit.
”Yksittäiseen tuotteen sijaan vastuullisuus syntyy oman elämän kaikista valinnoista yhdessä. Ostoksilla kannattaa kiinnittää huomiota tuotteen alkuperään, raaka-aineisiin ja pakkausmateriaaleihin sekä ylipäätään siihen kuinka läpinäkyvästi ja selkeästi valmistaja tuotteistaan kertoo”, Sillanpää vinkkaa.
