Kesy kotikissa vaatii saalistajan ruokaa
Vaikka kissa kehrää kotisohvalla ja seuraa urbaania elämää ikkunalaudalta, kissa on edelleen sielultaan villi saalistaja, jonka elimistö tarvitsee runsaasti lihaa ja saaliseläinten tarjoamaa nestettä. Kun ylipaino ja vatsaongelmat yleistyvät, kissan terveydelle haitalliset viljat ja sokerit saavat tehdä ruokakupissa tilaa nesterikkaille märkäruoille.
Modernin kissan elimistö ei ole huomannut, että kissa on muuttanut villistä luonnosta kerrostaloon. Vaikka ajat vapaana saalistajana ovat jääneet historiaan, kissa tuottaa yhä tarvitsemansa glukoosin proteiinista, tarvitsee lihaa ravinnokseen eikä osaa juoda vettä varastoon.
”Kissan kesyttämisestä on loppujen lopuksi aika vähän aikaa. Siksi sen suolisto toimii samalla tavalla kuin aina ennenkin. Kissalle liha on edelleen tärkeintä ravintoa ”, sanoo Prima Petin yhteistyömarkkinoinnin asiantuntija Laura Honko.
Kissa saa tarvitsemansa ravintoaineet lihasta
Kissan ravitsemus perustuu edelleen eläinperäisiin raaka-aineisiin, jotka vastaavat sen lajityypillisiä tarpeita. Vaikka elinympäristö on muuttunut, ravintotarpeet eivät ole.
Eläinlääkärin vastaanotolla kissojen ruoansulatusvaivat ovat melko yleisiä. Lemmikkien ruokavalioita suunnitteleva eläinlääkäri ja Johanna Anturaniemi hoitaa usein ruoansulatuskanavan oireita. Niistä kertovat esimerkiksi löysät ulosteet tai oksentelu. Nämä voivat liittyä sopimattomaan ruokaan, jos muut terveydelliset syyt on suljettu pois.
”Kissoilla esiintyy myös jonkin verran ruoka-aineallergioita, jotka voivat mahavaivojen lisäksi aiheuttaa iho-oireitakin. Monet kissat kärsivät ylipainosta, jonka taustalla voi olla liiallinen ruokinta. Myös virtsatievaivat voivat johtua ruokavaliosta”, Anturaniemi kertoo.
Proteiini ja rasva ovat kissan tärkeimmät ravinteet
Luonnossa kissa on tottunut hankkimaan ruokansa itse. Ruokalistalle ovat kuuluneet niin kalat, pienjyrsijät kuin linnutkin. Siksi eläinperäinen proteiini on valmisruokaan siirtyneelle kissalle paras proteiinin lähde.
”Kissa saa lihasta amino- ja rasvahappoja, jotka ovat sen terveydelle välttämättömiä”, Anturaniemi sanoo.
Lihan sisältämä tauriini on esimerkki aminohaposta, jota kissa ei pysty valmistamaan itse. Kissan vatsassa eläinperäinen proteiini on myös sulavampaa kuin kasviperäinen, joten se kuormittaa kissan suolistoa vähemmän. Eläinperäinen rasva toimii kissan pääasiallisena energianlähteenä ja mahdollistaa rasvaliukoisten vitamiinien imeytymisen.
Ruoan ei tarvitse olla yksipuolista. Kissat hyötyvät proteiininlähteiden vaihtelusta, kunhan ne ovat eläinperäisiä.
”Moni kissa on nirso, mutta proteiinin vaihtelu voi lisätä kiinnostusta ruokaan. Kissan omistajan kannattaa kuitenkin muistaa, että kissa paastoaa herkästi ja voi jättää aterian väliin, jos ruoka ei miellytä”, Honko sanoo.
Laiska juomari tarvitsee märkää ruokaa
Märkäruoka on kissalle suositeltava valinta erityisesti nestetasapainon vuoksi. Koska kissat eivät juo suuria määriä vettä, ruoasta saatava neste on tärkeä osa nesteytystä.
”Luonnossa kissan saaliit sisältävät nestettä yli 70 prosenttia, mutta kuivaruoassa nesteen osuus on alle kymmenen prosenttia”, Anturaniemi huomauttaa.
Erityisen hyviä ovat märkäruoat, jotka sisältävät kaikki tarvittavat ravintoaineet.
Nykyisin on tarjolla runsaasti vaihtoehtoja: hyytelöitä, kastikkeita ja pateita. Märkäruoissa on myös yhä enemmän vaihtoehtoja, joissa on käytetty vain lihaa ja sisäelimiä.
”Maistuvuus on avainasia, sillä nirsoina kissat eivät noin vain käy ruoan kuin ruoan kimppuun. Tärkeintä on, että kissa suostuu syömään. Oikeaa makua voi joutua kärsivällisesti etsimään”, Honko sanoo.
Huono ruokakokemus voi jättää kissalle pysyvän vastenmielisyyden tiettyä ruokalajia kohtaan. Siksi kokeiluissa on hyvä edetä varovaisesti ja tarkkailla kissan reaktioita.
Juomisen lisäämiseksi voi tarjota vettä muussakin muodossa kuin kupista. Monet kissat pitävät hanasta valuvasta vedestä, ja lemmikkikaupoista saa vesiautomaatteja, jotka pitävät veden liikkeessä.
”Joillekin kissoille on tärkeää, että vesikuppi ei hankaa viiksiä. Siksi oikeanlaisen kupin valinta voi lisätä juomista”, Honko vinkkaa.
Sokeri ja viljat eivät kuulu kissan lautaselle
Sokeri ja viljat ovat aineksia, joita kissan ruokaan ei tarvita. Ne ovat ihmisen keksintöjä toista ihmistä varten.
”Lisätty sokeri on kissan ruokavaliossa täysin turhaa, sillä kissa valmistaa glukoosia proteiinista. Sen sijaan sokeri voi altistaa verensokerin nopeampiin nousupiikkeihin, lihavuudelle tai ruoansulatusvaivoille”, Anturaniemi perustelee.
Osa valmistajista lisää sokeria kissan märkäruokiin tuotteen ulkonäön tai maun parantamiseksi, mutta kissa ei siitä hyödy.
”Kissa ei tarvitse viljoja tai muutakaan hiilihydraattia, joten ne voidaan hyvin jättää ruokavaliosta kokonaan pois. Erityisesti sisäkissoilla ylimääräinen energia ei pääse kulumaan, jolloin viljojen energiasta ei ole hyötyä”, Honko huomauttaa.
”Kun kissalle hankkii ruokaa kaupasta, tärkeintä on valita kosteaa ruokaa, joka sisältää pelkästään eläinperäisiä raaka-aineita. Ainesosaluettelossa ei myöskään pitäisi olla lisättyä sokeria. Kotimaisuuteen kannattaa kiinnittää huomiota, sillä Suomessa valmistetaan jo runsaasti lemmikkiruokia kotimaisista raaka-aineista”, Anturaniemi sanoo.
Sisäkissan ruokavalio vaatii tarkkuutta
Sisäkissan ruokavaliossa on huomioitava liikunnan vähäisyys ja yleinen virikkeiden puute. Vaikka kissalla olisi kiipeilypuuta ja muuta tekemistä, se liikkuu sisällä silti vähän luonnolliseen liikuntamäärän verrattuna.
”Siksi ylipainoa on varottava tarkemmin. Sisäkissan ruokintahetkistä voi myös yrittää tehdä aktiivisempia ja lisätä pureskeltavan ruoan osuutta, sillä ulkoileva kissa saa tärkeitä virikkeitä metsästäessään saaliita ja sen hampaat saavat tekemistä, kun se pureskelee saaliinsa”, Anturaniemi huomauttaa.
Kissat voivat olla herkkiä ruoan laadulle. Omistajan vastuulla on testata ja havainnoida, mikä omalle kissalle sopii. Anturaniemi on huomannut työssään, että kissanomistajien tietämys ravinnosta ja kiinnostus ruokintaa kohtaan vaihtelevat suuresti.
”Tiedon hankkiminen ei ole aina helppoa, sillä netti on täynnä kaikenlaisia väittämiä eikä tiedekään ole aina yksimielinen asioista. Siksi lemmikin omistajan havainnot ja kissan yksilöllisyyden ymmärtäminen ovat avainasemassa ruokavaliossa”, Anturaniemi summaa.
